"Jokainen haluaa tuntea kuuluvansa johonkin" : Kahdeksasluokkalaisten oppilaiden käsityksiä osallisuudesta koulussa ja kouluyhteisöön kuulumisesta

Osallisuus vaikuttaa nuorten kouluviihtyvyyteen. Osallisuus käsitteenä on kuitenkin monitulkintainen, eikä sille ole kirjallisuudessa yhtä ja jaettua määritelmää. Osallisuudella voidaan nähdä olevan poliittisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia sekä yhteisöön kuulumisen ja kiinnittymisen ulottuvuus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahdeksasluokkalaisten oppilaiden käsityksiä osallisuudesta koulussa sekä kouluyhteisöön kuulumisesta ja kuulumattomuudesta. Tutkimusaineisto (N=39) kerättiin eläytymismenetelmää käyttäen kahdeksasluokkalaisilta oppilailta. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat kirjoittivat tarinan joko koulussa viihtymisen ja kouluyhteisöön kuulumisen kokemisen, tai koulussa viihtymättömyyden ja kouluyhteisöön kuulumattomuuden kokemisen näkökulmasta. Oppilaiden kirjoittamista tarinoista muodostettiin teemoja: oppilaskunta, vaikuttaminen, oma asenne ja aikuisten toiminta, joiden pohjalta muodostettiin viisi tyyppitarinaa: (I) osallistuva nuori, (II) yhteistyössä toimiva nuori, (III) kysytty nuori, (IV) estetty nuori ja (V) ei-osallistuva nuori. Tyyppitarinoiden avulla kuvattiin koulussa tapahtuvia osallisuuden tasoja Lansdownin (2010) osallisuuden kolmea tasoa ja Hartin (1992; 2008) lasten osallisuuden tikkaita teoriapohjana käyttäen. Aineistosta muodostettiin myös kouluyhteisöön kuulumisen ja kuulumattomuuteen liittyviä teemoja: yksityiset ihmissuhteet, ammatillinen vuorovaikutus ja behavioraalinen kiinnittyminen, joiden kautta oppilaiden käsityksiä kouluyhteisöön kuulumisesta ja kuulumattomuudesta tarkasteltiin. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että oppilailla oli moninaisia käsityksiä osallisuudesta koulussa. Suurin osa oppilaista piti oppilaskuntaa paikkana vaikuttaa ja olla mukana koulussa tehtävässä päätöksenteossa. Koulussa voitiin vaikuttaa esimerkiksi erilaisiin tapahtumiin ja juhliin, mutta osa oppilaista myös koki pystyvänsä vaikuttaa vain koulussa oleviin pieniin asioihin. Todelliset vaikuttamisen mahdollisuudet taas tuottivat oppilaissa positiivisia kokemuksia. Vastaavasti, jos vaikuttamiseen ei päästy osallistumaan tai se ei johtanut mihinkään, havaittavissa oli nuorten turhautumista ja lannistuneisuutta sekä jopa koulua kohtaan olevaa välinpitämätöntä asennetta. Oppilaiden mielestä aikuisten toiminta määritti suurelta osin koulussa tapahtuvaa osallisuutta. Käsitykset kouluyhteisöön kuulumisesta ja kuulumattomuudesta olivat yhteneväisemmät kuin käsitykset osallisuudesta koulussa. Sekä kouluyhteisöön kuulumisessa että kuulumattomuudessa pääroolissa olivat yksityiset ihmissuhteet, eli ystävyyssuhteet. Kouluyhteisöön koettiin kuuluvansa, jos koulussa oli paljon ystäviä. Lisäksi koettu kouluyhteisöön kuuluminen näkyi kaikkien kanssa toimeen tulemisena sekä aktiivisena oppitunneilla ja koulun toimintaan osallistumisena. Opettajat olivat avuliaita, mutta kiusaamista silti saattoi tapahtua. Kouluyhteisöön ei koettu kuuluvansa, jos koulussa oli vähän ystäviä tai ystävyyssuhteet puuttuivat kokonaan. Lisäksi kaikkien kanssa ei tultu toimeen, kiusaamista tapahtui, eikä oppitunneilla tai koulun toimintaan osallistuttu. Opettajat olivat joko avuliaita tai välinpitämättömiä ja ilkeitä